That glass is empty, that the world is gonna bend

On lauantai ja istun kotona katsellen telkkaria, välillä vilkuilen koneelle.
Mietiskelen asioita, mietiskelen kaikenlaista joka tällä hetkellä vaikuttaa minuun.
On hyvin mielenkiintoista, että miten sellaiset asiat jotka tuntuvat pieniltä,
voivatkin muuntua suuriksi asioiksi. Menet ja teet jotain, joka jälkeenpäin saattaa
iskeä päin näköä. Mä en nyt kerro mistä puhun, mutta näin vain käy joskus ja se on
tosi valitettavaa. Saa miettiä, et mitä voi tehdä asialle? No voit toki pyydellä anteeksi, jos sitä
tilanne vaatii tai selvitellä miksi teit niin, sekä muuta jännää..
Suuri huokaus, no saapa nähdä miten oman ongelmani kanssa käy.
Ärsytys on suuri, mutta asiasta toiseen.

Odotan kauheesti yhtä leffaa, nimittäin Burlesqueta. Näyttelemässä nähdään eräs suuri suosikkini, eli Christina Aguilera. Christina Aguilera on nainen, jota olen seurannut vähemmän ja enemmän jo pitkään, pienestä asti. Pidän Christinan äänestä, sekä miten hän ei pelkää muuttaa ulkonäköä, ei pelkää arvostelua, sillä sitähän tuo saa melkoisesti (kritiikkiä asuistaan yms.). Hän innostaa minua, hänellä on monta biisiä, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin, kun on ollut vaikeaa. Christina on sellainen, jonka toivoisin vielä joskus tulevan Helsinkiin, tai edes lähemmäs (Ruotsi, Viro, Norja tai joku) esiintymään, tahtoisin nimittäin hänet nähdä livenä. Tässä traileri Burlesquesta ja mahtavaa viikonlopun jatkoa. Olkaahan nätisti sitten, jos johonkin lähdette.


♥S