tiistai 11. lokakuuta 2011

Lääkkeitä toisen perään.

Okei lääkärillä käyminen oli siis ihan kamalaa, oikeesti en voi ees kuvailla sitä fiilistä minkä ne sai mulla aikaseks siellä. Odotin joku 3h itse paikalle pääsyä ja sit se lääkäri ronkki mun kurkun kahta kipeemmäksi - AWESOOOME! Luulin, et kuolen sinne lääkäriin, ku siis tosiaa mä pelkään piikkei ja ahdistun lääkäreist plaaplaaplaa. Kirjotin asiasta semmoselle lappuselle, et näin asiat vain on. Se lääkäri jotai vilkuili mun suuta ja korvia, jonka jälkee puhkas jonku paiseen mikä ei sit ollukkaa se paise. Se ronkki iha hulluna mun kurkkua sillä neulalla ja mä tärisen ja itken, koitan suuta pitää auki sille. Sairaanhoitaja kehottaa mua hengittää, etten vaan unohda sitä. Se oli aivan sairasta, siis ei mikään vitsi. Mä en ikinä oo varmaa oikeesti ikinä ollu noin järkyttyny lääkärin jälkee - ku mitä mä eilen olin. Mä en voi kuvailla sitä oloa mitenkää muuten, ku et olin järkyttyny, ahdistunu ja jotenki tosi poissa täst maailmast. Ne puudutti mun suun joo, mut sit se lääkäri mainitsi, et saatan silti tuntea neulan tökkimisen ja sit se alko. Mä vaa vuosin kyyneleitä tosiaan - aivan kamalaa. Aivan hirveet, tekis mieli tehdä valitus ja jättää lasku maksamatta tommosesta palvelusta. En voi sanoa, et sain hyvää palvelua - not @ all. Nyt toivon vaan paranevani pikaisesti, mikä ikinä mulla nyt onkaa nielus. Tulehdus.

Oon tänää viettäny toisen päivän kotona, mut onnekseni pystyny vähän syömää ja vähän hassulla äänellä puhumaan. En kyl kauheesti oo viittiny jutskailla, ku rasittaahan se kumminki kurkkua. Mä tahdon vaan tulla terveeks, en mitään muuta. Mä toivon vaan, et oisin torstaiks terve - jotta voisin tehdä mun duunivuoroni. Mun on aivan pakko päästä tekee ne, ei ole mitään mikä estäis mua - paitsi jos ääni ei kulje. Nyt o mentävä nukkumaan, öitä pupsit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti