sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Jälkkäritauti - eli jälkitauti

Voi miten mukavaa on tämä elämä taas. Mulla on jälkitauti - luultavasti sen takia, et mulle on tehty väärä diagnoosi ja lääkkeit en syöny tarpeeks kauan. Nyt on kurkun kaa taas mentävä lääkäriin, et hurraa vaan sen takia. En mitenkää jaksais, ku ahdistun muutenki tämmösest lääkärillä käymisestä ja muusta. En voi sille mitään, mut mulla on niinku kammo sairasteluun ja etenki lääkäreihin. Mä vaan pelkään kaikkee neuloi, sairauksia ja ihan kaikkee mahdollista. Mun mielest voisin aina olla terve ja jos on jotain ongelmaa, ni ois sit vaik iha kuume ja nuha vaan. Se riittäis mulle ihan hyvin. Sais välillä semmosen luvan olla kotona vaan makaamas ja lepuuttamassa itseään. Pari päivää riittäis, koska oon myös tosi huono jäämään vain kotiin makaamaan.

Nyt sit on kumminki kurkusta huolimatta vietetty synttäreitä pitkin keskustaa ja kivaahan oli, eilinen meni kalliossa hengaillessa ja tänää tosiaan sukulaiset tuli käymään ja niiden kanssa ihmetelly semmoset 5 tuntia kaikenlaista elämään liittyvää. Puhuttii mun oppaaks lähtemisestä ja kaikesta oikeestaan. Hauskaahan noita on nähdä ja ihan kivoja lahjojakin sain. Harmittelen vaan vähän sitä, et puuroutunut puheeni ei mennyt ihan läpi - jäin siis kiinni siitä, että olen kipeä. Damn. Oisin tahtonu, että en ois jääny - mut toisaalta en yhtään ihmettele kiinni jäämistäni... Mitähän muuta? Ainii aamulla kävin tosiaa lekuris kääntyy ja huomenna täytyy sit mennä lähetteen kanssa seuraavalle. Yhtään ei huvittais mennä, mut aivan pakko. Ahdistuneisuus on semmost 90% lukemissa, et tosi ahdistunut kyllä oon tästä mun tilanteesta ja melkeen tulee kyyneleitäkin tän kaiken takia.

Olis kiva tietää, et jos joku luulotautinen yksilö lukee tätä ja ymmärtää miltä musta tuntuu, kun pelkää joka kerta hiv:tä, syöpää, trooppista jotain ungalabugala tautia tai muuta vastaavaa. Olis myös mukava kuulla muilta vinkkejä miten tästä saattais päästä eroon tästä hervottomasta pelosta joka raastaa aivoja riekaleiks - kirjaimellisesti. Mä oon aina hermona ja nukkuminen on tosi vaikeeta kaiken miettimisen keskellä. Mä meen pitkin seinii oikeesti ja tietty jos on tämmönen fiilis, ku mulla nyt (kurkku tosi kipeä), ni on vaikee löytää ees asentoa missä nukkua. Mä nukuin viime yön joku 2-3h tsägällä. Kurkku ei antanu mennä nukkuu, mut tota nyt lopetan kirjottelun, koska en jaksa lukea oonko kirjottanu mitenkää järkevästi tai mitään. Mä vaan tahdoin purkaa tän kaiken tänne, koska .. mulla tuli vain tunne, et pakko oli. Kiitos.
xoxo
♥S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti