Mua ei nukuta, pää tulvii taas ajatuksia. Mä oon nii pettynyt itseeni tän asian takia. Mun ei pitäny lähtee tähän uudestaan, olen mogannut. Voisin lyödä itseäni, voisin herätä. Herätä todellisuuteen. Ei tän pitäny mennä näin, olen taas omassa kuplassa haaveeni kanssa. Haaveilen sun kosketuksesta ihollani, haaveilen hymyistä, haaveilen lämmöstä. Haaveilen asioista, jotka eivät sovi minulle. En minä ole niitä ihmisiä, enhän edes halua sellaista. Vai tahdonko sittenkin? EI, en saa haluta sellaista, se ei vain käy. Se ei ole minulle, se on muille. Olen palaamassa kohti pohjaa, ellen saa siipiäni lentämään taas ylös. Alhaalla odottaa vain sirpaleet, joihin satutan itseni. Olen menossa alas, alas, alas. Pitäisi pyrkiä ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti